Tommi Toijan muuntuvat pikku-ukkelit

Tommi Toija, Mutatis Mundis. Kuva: Stella Ojala / Amos

Tommi Toija (s.1974) on yksi suosikkikuvanveistäjäni. Muistan vieläkin hänen näyttelynsä Forum Boxissa vuodelta 2006. Hellyttävät, ilkikuriset pikku-ukkelit hurmasivat todenteolla. Tämän jälkeen olen käynyt varmaan kaikissa Toijan näyttelyissä.

Nyt uusia keramiikkaveistoksia, pikku-ukkeleita nämäkin, on esillä Amos Andersonin taidemuseon laajassa Mutantis Mutandis näyttelyssä. Heti näyttelytilaan astuessa pääsee ihastelemaan hienoa suihkulähdettä. Tämä on näyttelyn pääteos - ja pääteoksessa on tosiaan päitä. Siinä risteilevät pääkallot ja vääntyneet päät, huipulla koreilee pissivä pikkumies ja vesi solisee. Teos on vangitseva.

Vasemmalla: Tommi Toija, Jumalainen näytelmä, 2014. Kuva: Stella Ojala / Amos
Oikealla: Tommi Toija, Outo pää, 2014. Kuva: Stella Ojala / Amos

Alemmassa salissa on legioona pikku-ukkeleita. Hahmot ovat muuttuneet vuosien saatossa rujommiksi ja ronskeimmiksi. Nämä hieman epämuodostuneet ukkelit henkivät kauhua ja uhkaa. Pikku-ukkeleista tulee mieleen sota ja sodan kauhut. On niissä edelleenkin pilkettä mukana, mutta eivät nämä ole enää mitään lapsenomaisia pikkuhahmoja kuten ennen.

Ripustus on erittäin toimiva. Valtava määrä pikku-ukkoja on liimattu lattiaan ja katsoja voi kierrellä niiden seassa. Toisaallakin on lisää ukkeleita, ne ovat jalustoilla ja verrattuna näihin joiden seurassa pääsee kulkemaan, jää kokemus etäisemmäksi.

Tommi Toija, Mutatis Mundis. Kuva: Stella Ojala / Amos

Näyttelyssä on esillä myös puolituntinen filmi, jossa Toija kertoo näyttelyn syntymisestä ja työskentelytavoistaan. Pitkälti omalla työhuoneella kuvattu pätkä on mielenkiintoinen. On kiinnostavaa nähdä miten työt syntyvät Toijan käsissä. Samalla tämä oli myös mielenkiintoinen kurkistus hänen työhuoneeseensa. Sinne kun joskus pääsisi käymään!

Harrastin keramiikkakuvanveistoa useamman vuoden työväenopistolla ja opettajamme opetti hyvin puritaanista keramiikan työstämistä. Siksi olikin mielenkiintoista nähdä, miten Toija käsittelee savea. Työtapaa riittää kuvaamaan yksi sana - radikaali. Oli valaisevaa nähdä että noinkin voi tehdä veistoksia. Jos työ hajoaa poltossa, sen voi korjata pikasilotteella, osia voi yhdistellä ja töitä voidaan hajottaa, hioa, rakentaa, muovata ja muokata. Niinpä veistosten lopullinen muoto selviää osittain vasta työprosessin edetessä. Näyttelyn nimi Mutatis Mutandis eli muuttujat muutettuina on hyvinkin kuvaava. Hellästi Toija tuntuukin kaikesta radikaaliudestaan riippumatta suhtautuvan veistoksiinsa, filmissä pikku-ukkoa kannetaan varovasti uuniin "saunomaan".

Vasemmalla: Tommi Toija, Kärpästen herra, 2014. Kuva: Stella Ojala / Amos
Oikealla: Tommi Toija, Yksin, 2014. Kuva: Stella Ojala / Amos

Toijan Bad Bad Boy betoniveistos kauppatorilla on tuonut hymyn huulille. Manneken Pis Brysselissä jää kakkoseksi tälle valtavalle pissaavalle pojalle. Olisi upeaa, jos veistos saisi jäädä pysyvästi kauppatorin laitaan. Se kuvastaa hyvin suomalaista huumoria.

Tommi Toija, Bad Bad Boy, 2013

Veistosta katsellessa tulee mieleen, että miksi Helsinki ei panostaisi nimenomaan veistoksiin kaupunkikuvaa kehittäessä. Meillä on upeita tekijöitä. Ja nyt peräänkuulutan nimenomaan  riemastuttavia veistoksia. Sellaisia, jotka kertovat Helsingistä ja suomalaisten hieman kajahtaneesta huumorista. Toisimme veistosten kautta esiin omaa originellia kansanluonnettamme. Tämän toteuttaminen olisi huomattavasti halvempaa kuin wau-arkkitehtuuri ja teoksia voisi kartuttaa pitkällä aikajänteellä ilman keskeneräisyyden tuntua.

Mutta takaisin Toijaan, näyttely oli taas upea! Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan näkemääni ja odotan jo innolla seuraavaa. Pikku-ukko kiintiöni ei ole vielä lähelläkään täynnä.

Tommi Toija, Mutantis Mutandis Amos Andersonin taidemuseossa 27.102014 asti.