Presidentintekijät

Jussi Kekkonen, Kirsi Piha ja Sami Paatero.

Tuukka Temosen ohjaama dokumentti Presidentintekijät nosti sellaisen ennakkokohun, että pakkohan se oli nähdä heti julkaisupäivänä. Näin näytti ajattelevan myös puoli salillista virkamiehen näköisiä kanssa katsojia.

Dokumentti kuvaa parin kuukauden jaksoa Presidentti Sauli Niinistön vaaliorganisaation kulisseista.  Tämä tarjoaa katsojalle mielenkiintoisen kurkistuksen "vallan kabinetteihin". Niihin tiloihin joihin normaalisti vain aniharvalla on asiaa.

Dokumentin hyvinkin mielenkiintoinen tarkastelukulma on ryhmädynamiikassa sekä toisaalta ryhmän, kenties, itsensä aiheuttamassa kriisitilanteessa. Ryhmän johtajana toimii puoluesihteeri Taru Tujunen, joka johtaa toimintaa jyrän lailla. Hän antaa mielipiteensä kuulua ja sanoo aina viimeisen sanan, eikä pahemmin välitä miten hänen sanomisensa vaikuttavat ryhmän toimintaan. Muut näkyvämmät henkilöt ovat viestintäkonsultti Kirsi Piha, liikemies Hjallis Harkimo, kokoomuksen poliittinen neuvonantaja Jussi Kekkonen, kenttätoiminnanjohtaja Hanna Laine. Lisäksi dokumentissa vilisee vielä runsaasti muitakin kampanjan ydintekijöitä.

Niinistön kampanja oli kriisissä, ehkä enemmän kampanjaorganisaation ytimen päänsisäisessä kuin todellisessa. Ryhmä pui useaan otteeseen miten kampanjan ympärillä on "negatiivinen pöhinä". Oliko? Vai oliko se enemmän ryhmän omaa lietsontaa? Negatiivisuus ruokkii itseään ja se laskee nopeasti alaspäin. Jos johdon asenne on negatiivinen, vaikuttaa se myös kampanjaorganisaation alempiin tasoihin kuten kenttätyöntekijöihin. Tämä on toki jossittelua, mutta ilmeistä syytä negatiivisudelle ei käsittääkseni kuitenkaan ollut. Toisaalta dokumentti on myös leikkauksen tulos. Myös se täytyy huomioida, että vaalit ovat aina vaalit. Hermot ovat kireällä ja ylilyöntejä tulee helpommin.

Taru Tujunen, Jenni Haukio ja Sauli Niinistö.

Dokumentin edetessä näkyy kiinnostavasti miten ryhmä puhuu kampanjoinnin kohteestaan. Alussa, jolloin negatiivisuus oli huipussaan, ryhmä käytti ilmaisua "ehdokas". Loppupuolella puhuttiinkin jo ihan vaan Saulista. Suhtautuminen ehdokas Niinistöön oli muutenkin mielenkiintoista. Ryhmä tuntui välillä paapovan Niinistöä, aivan kuin hän ei olisikaan monessa liemessä keitetty älykäs konkaripoliitikko. Merkittäväksi ongelmaksi ryhmä koki myös Niinistön halun kontrolloida kampanjaa, asiat pitivät hyväksyttää hänellä. Ongelmatilanteissa, kun asioista piti keskustella Niinistön kanssa, nousi esiin Saulin ystävä Hjallis Harkimo. Hän ilmoitti voivansa jutella vaikeammista asioista ehdokkaan kanssa. Toinen kampanjatiimistä esiin noussut henkilö oli Jussi Kekkonen, jonka analysoinnit olivat tarkkanäköisiä ja osuvia.

Ja mistä se kohu sitten tuli. Muutamasta tylystä lauseesta ja kirosanoista, jotka kuultiin trailerissa? Vaikea sanoa. Mutta voidaan ajatella, että dokumentaristien keskuudessa tämä kuitenkin aiheuttaa jatkokeskustelua. Temonen ryhtyi alun perin tekemään dokumenttia tuotantoyhtiö Optiparille ja myöhemmin dokumentin teko siirtyikin Helsinki Filmsille, jossa on taustalla vasemmistolaisia tekijöitä. Onko moraalisesti oikein siirtää dokumentti lopputuotettavaksi toiselle taholle kuin mitä alun perin on sovittu? Ja toisaalta, kun puhutaan kohusta, niin olennaista oli myös sopimusten puuttuminen. Ei ole dokumentin tekijöiden eikä dokumentissa esiintyvien ihmisille hyväksi se, ettei tarkkoja sopimuksia jokaisen esiintyvän tahon kanssa ollut tehty.

Mutta summa summarum. Presidentintekijät on hyvin tehty ja mielenkiintoinen dokumentti. Näitä toivoisi näkevän lisää, sillä kun kulisseja raotetaan, syntyy kansalaisillekin parempi kuva politiikan tekemisestä. Ehkä kuitenkin ennemmin hieman arkisemmista tilanteista, sillä tästä dokumentista tuli todellisuudesta poiketen varsin laskelma kuva. Harvemmin julkisuuskuvaa kuitenkaan sommitellaan millimetrin tarkkuudella.

Katso traileri >>